keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Rakkikoiraksiko.

Mie oon palijon miettiny sitä, että minkälainen kunnanvaltuutettu mie oisin jos minut sinne äänestettään. Ihan omineni oon miettiny, ja sitten on kans pitäny yrittää vastata kaikille, jotka kyselee, että mitä mie siellä tekisin.

Ylleensähän (eli pitkälti aina ainaki Oulussa) kaikki valtuutetut kuuluu jonkun puolueen valtuustoryhmään. Ja valtuuston kokkouksissa esiteltävät ja käsiteltävät asiat puhutaan ensin halki puolueen valtuustoryhmän kesken. Ja puolueorganisaation kautta saa rivivaltuutettu kans aika palijon kaikellaista tietoa.

(SDP:n puheenjohtajahan tosin tuossa Kalevan mukaan valitteli, että jää vaalitenteissä alakynteen kepun Vanhasen ja kokoomuksen Pikku-Jyrkin kanssa keskustellessaa, kun ei oo yhtä hyvin informoitu ku nämä ministerit, jotka Urpilaisen mukaan saavat A4-tiivisteen asiasta ku asiasta. Ja vissiin demarit eivät pomolleen tämmöstä suo. Että turha kai miunkaan valittaa sitten.)

Niin. Takas. Mie oisin yksin oma ryhmäni, ilman järjestäytynyttä taustaorganisaatiota. En ois ees puolueeni ainoa edustaja Oulun valtuustossa, ku ei oo puoluetta takana.

Mie oon miettiny tämän niin, että miun taustaorganisaatio ois sitten tämän kaupungin ihmiset. Eli kaikki oululaiset. Periaatteessa.

Mutta mitä tämä tämmönen sitten tarkottais? Jotenki kumma ajatus. Että kaikki ihmiset. Joku vois kysyä, että eikö ne muutki siellä edusta kaikkia ihmisiä, Oulun asukkaita. Ja niin kai sen pitäs ollakkin. Vaan ku viime aikoina on alakanu pahasti näyttää siltä, että päättäjät - niin vaaleilla valitut poliitikot kuin poliitikkojen valitsemat virkamiehetkin - tekevät päätöksiä täysin kaupunkilaisten yleisiä mielipiteitä vastaan.

Tässä miun mielestä joku mättää ja pahasti.

Esimerkkeinä mainittakoon vaikka Matkakeskus, jonka rakentaminen pitäs alottaa ens vuonna. Tai Kallioparkki (jonka kaivamisen uus valtuusto vielä onneks pystyy estämään), josta joka paikassa puhumalla teknisen keskuksen johtava virkamiehistö on onnistunu sumuttamaan kaupunkilaiset taas niin, että kukkaan ei meinaa ees muistaa, että semmonen typerä kauppakeskuskolossi ku Matkakeskus aiotaan rakentaa. Tai Lasaretinväylän tontinluovutuskilpailu. Tai Pikisaaren kohtalo.

Eli ihmisten ääni pitäs saaha kuuluviin siellä, ei vaan rakennusfirmojen ja puolueiden.

- - - -
Nyt ajatus vähän katkes, pahottelen, ku kävin välillä syömässä. Mutta tähän rooliasiaankin liittyen mie vaihdoin sähköisiä viestejä äskettäin erään nuoren lääkärituttavani kanssa, ja aikani säästämiseksi aattelin siitä keskustelusta pari omaa kommenttiani tähän leikata, joissa asiani ilmaisen. Puhe oli Oulun terveyskeskusten lääkäripulasta:

"Pitäs nuilta pitkään Oulussa työssä olleilta oikiasti kysyä, missä on heidän mielestään menty vikaan. Ja ihan oikiasti sitten uskoa niitä. Ja uskaltaa myöntää, että ollaan tehty typeriä päätöksiä ja sitten mennä takasin systeemiin, joka toimii.
[Nimi poistettu] jotenkuten tunnen, joka on ollu [X:n terveyskeskuksessa] pitkään, niin siltä varmaan ite menisin sitten kysymään. Jos pääsen sisään siis; yhen ihmisen kampanjassa ja organisaatiossa on mahotonta tässä ennen vaaleja alakaa tekemään kovin perehtynyttä työtä. Moniin kysymyksiin joutuu vastaamaan silleen mututuntumalta, ku ei jotenki uskalla sanoa, että en minä tiedä. Pitäs olla rehellinen ja uskaltaa. Tää on tämä poliitikkotauti, ja kaikkitietävyyden hybris.
Mutta se kai se ois sitten se mun rakkikoiran rooli, että voisin tehdä valtuustossa semmosia alotteita, joiden sisältö tulee kokeneilta eri alojen ammattilaisilta. Ei ois puolueorganisaatiota, jonka kautta pitäs kaikki aina hyväksyttää, mitä tekee."

Niin niin, rakkikoiraksi, vuh vuh. Että pyrkis siellä valtuustossa olemaan semmonen suorahko kanava niille asioille, joita ihmiset mulle toisivat aiheellisiksi esittää. Että laajasta tuttavapiiristä sitten onnistuisi löytämään ne ihmiset, jotka pystys vaikka kirjottamaan puolivalmiita esityksiä & puheenpoikasia ja valistuneita mielipiteitä, niin vois sitten nämä valistuneet mielipiteet tuoda muille päättäjille esille. Eli tuoda sinne valtuustosaliin (ensi vuonna muuten kirjaston Pakkalan sali, huomasitteko Kalevan pikkujutun lopusta tämän maininnan) muidenkin ihmisten kokemus kuin omani. Esimerkiksi vanhempieni, joista toinen on toiminut Oulun kaupungin lastentarhanopettajana kohta kolmekymmentä vuotta ja toinen rakentanut teitä ja muuta kunnallistekniikkaa 1980-luvulta lähtien. Ja muutaman talon siinä sivussa.

Kaiken tämän sanottuani on totta kai myönnettävä, että oman elämä ja kokemukset siellä eniten painavat. Mikä tarkoittanee sitä, että kulttuuriin ja taiteeseen liittyvistä asioista mie varmaan eniten räkyttäisin, ku siinä altaassa oon täällä viis vuotta upoksissa vellonu. Ja joukkoliikenteestä, kun ite jatkuvasti bussilla kulen, niin tulee siihen tuntuma että mitä se on. Ja sitten kaikki kaupunkikuva- ja julkisivu- ja puistoasiat, ku oon tässä kaupungissa muutaman vuoden opiskelujaksoa lukuunottamatta vuodesta 1978 asunu ja näitä katuja ja puita ja taloja katellu.

Ei kommentteja: