Yhteydenpidon tärkeys

"Yli puolet vastaajista pitää ehdokkaan henkilökohtaisista ominaisuuksista tärkeimpänä yhteydenpitoa äänestäjiin vaalien välilläkin", ilmenee Kunnallisalan kehittämissäätiön teettämästä tutkimuksesta.

Onpa hyvä huomata olevansa äänestäjien kanssa samoilla linjoilla. Suomeen pitäisi juurruttaa samankaltainen järjestelmä kansanedustajien kansalaiskuulemiselle kuin on Isossa-Britanniassakin. Britannian parlamentin sivulta lainattua:

"Most MPs hold a surgery to give the people in their constituency an opportunity to meet them. Rather like a doctor's surgery, constituents can turn up at an MP's office to discuss matters that concern them. MPs usually hold surgeries once a week and advertise them in the local press and sometimes in the local library. An MP will often take up an issue on a constituent's behalf."

Eli viikottainen vastaanottoaika jokaiselle kansanedustajalle omassa vaalipiirissä. Brittien vaalipiirit ovat toki Suomen vastaavia pienempiä, jokaisesta valitaan yksi edustaja, joten Suomessa nämä vastaanotot voisi pitää ympäri vaalipiiriä - Oulun kokoisessa vaalipiirissä kierto saattaisi kestää parikin kuukautta, jotta koko alueen Himangasta Kuusamoon ja Kuivaniemeltä Kuhmoon saisi kuultua.

Sähköpostiahan voi kuka tahansa toki nykyäänkin lähettää kenelle tahansa kansanedustajalle, mutta ei sillä koskaan korvata oikeata kohtaamista kasvokkain.

Kertokaa toki, jos teillä on muita ideoita kansanedustajien ja kansan yhteyden kehittämiselle!

Kallioparkista ja hirviökouluista

Tämäpä taitaa olla kysytyin asia näissä vaaleissa.

Siitä huolimatta, että Teknisen liikelaitoksen virkamiehet sekä Kallioparkin kannattajat muistavat painottaa jokaisessa puheenvuorossaan, että kyllähän se Kallioparkki on jo päätetty, että se tulee.

Tämä on klassista sumutusta.

Kallioparkin rakennuspäätös tulee valtuuston käsittelyyn vuoden 2009 puolella. Näin minä luin Kalevasta.

Äänestän EI, jos kuntalaiset minut sinne valitsevat.

Ai miksi? No siksi, että Oulun keskustaan ei tarvita niin paljon lisää parkkipaikkoja.

Ai miten niin? No siten niin, että nykyäänkin ovat nuo parkkitalot puolityhjiä monesti. Jos ihmiset eivät osaa ajaa parkkitaloonkaan, niin miten sitten kallioluolaan?

Ja siten niin, että itse haluan keskustan liikennemäärien vähenevän. Ja uskon, että niin tuleekin käymään. Kaupungin tulee liikennepolitiikassaan kohdentaa resurssit (niin rahalliset kuin työvoimankäyttö) joukkoliikenteen parannuksiin, ei yksityisautoilua suosiviin ratkaisuihin.

Autottomana päivänä laskin autoja. Kello 15.30-15.40, Aleksanterinkadun ja Pakkahuoneenkadun kulmassa. Heinäpään suunnasta risteykseen tulevat autot. 106 kappaletta oli, ja yksi moottoripyörä. Viikon kuluttua tein kontrollilaskun, samaan aikaan, kymmenen minuuttia taas. 142 autoa laskin nyt, sekä kaksi kaksipyöräistä. Yli 25 prosenttia vähemmän autoja oli siis autottomana päivänä liikkeellä. Sää oli samalla tavalla pilvipoutainen, eli sitä ei voida pitää ratkaisevana tekijänä. Minä uskon, että ainakin osa tästä merkittävästä vähennyksestä oli halvemman bussilipun (2 e) ansiota. Eli joukkoliikennettä paremmin resursoimalla voitaisiin päästä huomattaviin vähennyksiin yksityisautoilussa ja sitä myötä parkkitilan tarpeessa.

Kaikkein eniten minua ärsyttää Kallioparkkikeskustelussa se tapa, millä suuryritykset (ja tekninen liikelaitos näiden liehakoijana) kiristävät kaupunkia ja kaupunkilaisia. Esimerkiksi kun Arinan johtaja sanoo, että mehän voitais rakentaa tähän Oulun keskustaan komia kauppakeskus, mutta lällällää, eipä rakennetakaan, jos ette tee sitä Kallioparkkianne. Ja oululaisia pelotellaan sillä, että keskustasta kaikki kaupat muuttavat Kiimingin Ideaparkkiin (jota Sukarin Topi ei sitten taidakaan rakentaa, kun maailman rahamarkkinatilanne pääsi tässä vähän muuttumaan) ja että Oulu muuttuu pelkäksi aavekaupungiksi, jos ei kaiveta sitä 31 miljoonan (tai eiköhän sekin summa kerkiä kaksinkertaistua kunhan urakkatarjoukset saadaan) kuoppaa.

Meinasin kirjottaa vahingossa että kuppaa. Vähän semmonen Oulun tauti tässäkin asiassa on menossa: Teknisen Liikelaitoksen grynderikytköksiset virkamiehet vievät demokraattisesti valittuja päättäjiä kuin pässiä narussa. Vai miten sitä sanotaan.

Samat virkamiehet, jotka katsoivat sivusta eli ohi sormien, miten Oulun Energia antoi vanhan voimalaitoksen rapistua elokuun 2006 tulipalon jälkeen sellaiseen kuntoon, ettei kaupungilla muka ole enää varaa investoida sen korjaukseen. Samat virkamiehet, jotka päivittelevät, miten Oulun Energialla olisi kyllä varaa remonttiin, mutta perhana kun eivät tee, HEITÄ ei kiinnosta -- mutta perhana, Oulun Energiahan on kaupungin omistama! Miksi ei velvoiteta!

Tiedättekö miksi. Kyllähän se tuntuu kovasti siltä, että ei kiinnosta. Nykyisiä poliittisia päättäjiä tai virkamiehiä ei tunnu kiinnostavan kaupunkilaisten viihtyvyys tai hyvinvointi. Rakennusyhtiöiden ja Osuuskauppa Arinan ja muiden rahaa palvovien suuryrityksien hyvinvointi tuntuu kiinnostavan.

No, näytänkin puhuvan kaikesta muustakin kuin Kallioparkista. (Muutetaan siis otsikkoa.) Mutta se kyllä liittyykin kaikkeen. Kallioparkki ja keskustan kehittäminen ovat osa laajempaa yhdyskuntarakennetta, ainakin kaikkien Oulun ympäryskuntien asia. Liikennevirtoihin ja autoilun määrään vaikuttaa myös koulujen koko ja sijainti, vaikuttaa myös toisiaan kyräilevien itsenäisten kuntien järjetön kauppakeskusten rakentelu, vaikuttaa kaikki.

Siksipä en haluaisikaan esimerkiksi Kastellin suurkoulua rakennettavaksi. Tai siis tämä on yksi syy. Kun rakennetaan tuommosia isoja hirviöitä, tulee väistämättä koululaisille pitempiä koulumatkoja. Sitten vanhemmat joutuvat kuskaamaan lapsensa autolla kouluun, eihän niitä voi päästä yksin pyöräilemään. Tai ees kaveriporukassa.

Mie kulin Lämsänjärveltä nyt siis homeiseen Oulunsuun kouluun ja sittemmin Kastellin yläasteelle - samaa kompleksiahan ne ovat - noin puolentoista kilometrin koulumatkan yhdeksänvuotiaasta 15-kesäiseksi. Koulumatka oli hyvin tärkeää sosiaalisen kanssakäymisen aikaa, kun luokkakavereiden kanssa yhdessä saattoi kulkea. Tuntuu, että nyt kun olemme "rikastuneet" niin, että pienemmät lapset viedään kaksikinsataa metriä (siis niinkin lyhyt matka) autolla perille asti ja isommille ostetaan heti skootterit, kun saavat ajaa (tai vähän aiemminkin), lapsilta riistetään mahdollisuus itsenäiseen, aikuisista vapaaseen yhteisöllisyyteen. Ja tämän yhteisöllisyyden puutteesta syntyy hirviästi sulkeutuneisuutta ja ahdistusta ja sitten kaikkia näitä lieveilmiöitä.

Kenen intresseissä on lietsoa sitä lähimmäisen pelkoa, jonka kynsissä vanhemmat haluavat pitää lapset talutusnuorassa ja josta säikähtäneenä virkamiehet ja jopa järkevät poliitikot haluavat "turvallisuuden" nimissä ala-asteille metallinpaljastimia?

Ei hitto, nyt alakaa pistää niin vihaksi, että pitää hengähtää hetkeksi ja jatkaa myöhemmin. Tämähän liukuu tästä jouhevasti siihen, mistä aioin kirjoittaa myös, eli monien viranomaisten himoon tuhota nuorilta itseilmaisun mahdollisuudet. Oli nimittäin hyvä artikkeli uusimmassa Voima-lehdessä Helsingin Stop Töhryille -kampanjasta. Lukekaa se. Esimerkiksi Nispero Kirjakahvilasta (Pakkahuoneenkatu 5) saa tätä ilmaisjulkaisua noutaa. Referoin siitä ajatuksia ja lisäilen omiani piakkoin.

Rakkikoiraksiko.

Mie oon palijon miettiny sitä, että minkälainen kunnanvaltuutettu mie oisin jos minut sinne äänestettään. Ihan omineni oon miettiny, ja sitten on kans pitäny yrittää vastata kaikille, jotka kyselee, että mitä mie siellä tekisin.

Ylleensähän (eli pitkälti aina ainaki Oulussa) kaikki valtuutetut kuuluu jonkun puolueen valtuustoryhmään. Ja valtuuston kokkouksissa esiteltävät ja käsiteltävät asiat puhutaan ensin halki puolueen valtuustoryhmän kesken. Ja puolueorganisaation kautta saa rivivaltuutettu kans aika palijon kaikellaista tietoa.

(SDP:n puheenjohtajahan tosin tuossa Kalevan mukaan valitteli, että jää vaalitenteissä alakynteen kepun Vanhasen ja kokoomuksen Pikku-Jyrkin kanssa keskustellessaa, kun ei oo yhtä hyvin informoitu ku nämä ministerit, jotka Urpilaisen mukaan saavat A4-tiivisteen asiasta ku asiasta. Ja vissiin demarit eivät pomolleen tämmöstä suo. Että turha kai miunkaan valittaa sitten.)

Niin. Takas. Mie oisin yksin oma ryhmäni, ilman järjestäytynyttä taustaorganisaatiota. En ois ees puolueeni ainoa edustaja Oulun valtuustossa, ku ei oo puoluetta takana.

Mie oon miettiny tämän niin, että miun taustaorganisaatio ois sitten tämän kaupungin ihmiset. Eli kaikki oululaiset. Periaatteessa.

Mutta mitä tämä tämmönen sitten tarkottais? Jotenki kumma ajatus. Että kaikki ihmiset. Joku vois kysyä, että eikö ne muutki siellä edusta kaikkia ihmisiä, Oulun asukkaita. Ja niin kai sen pitäs ollakkin. Vaan ku viime aikoina on alakanu pahasti näyttää siltä, että päättäjät - niin vaaleilla valitut poliitikot kuin poliitikkojen valitsemat virkamiehetkin - tekevät päätöksiä täysin kaupunkilaisten yleisiä mielipiteitä vastaan.

Tässä miun mielestä joku mättää ja pahasti.

Esimerkkeinä mainittakoon vaikka Matkakeskus, jonka rakentaminen pitäs alottaa ens vuonna. Tai Kallioparkki (jonka kaivamisen uus valtuusto vielä onneks pystyy estämään), josta joka paikassa puhumalla teknisen keskuksen johtava virkamiehistö on onnistunu sumuttamaan kaupunkilaiset taas niin, että kukkaan ei meinaa ees muistaa, että semmonen typerä kauppakeskuskolossi ku Matkakeskus aiotaan rakentaa. Tai Lasaretinväylän tontinluovutuskilpailu. Tai Pikisaaren kohtalo.

Eli ihmisten ääni pitäs saaha kuuluviin siellä, ei vaan rakennusfirmojen ja puolueiden.

- - - -
Nyt ajatus vähän katkes, pahottelen, ku kävin välillä syömässä. Mutta tähän rooliasiaankin liittyen mie vaihdoin sähköisiä viestejä äskettäin erään nuoren lääkärituttavani kanssa, ja aikani säästämiseksi aattelin siitä keskustelusta pari omaa kommenttiani tähän leikata, joissa asiani ilmaisen. Puhe oli Oulun terveyskeskusten lääkäripulasta:

"Pitäs nuilta pitkään Oulussa työssä olleilta oikiasti kysyä, missä on heidän mielestään menty vikaan. Ja ihan oikiasti sitten uskoa niitä. Ja uskaltaa myöntää, että ollaan tehty typeriä päätöksiä ja sitten mennä takasin systeemiin, joka toimii.
[Nimi poistettu] jotenkuten tunnen, joka on ollu [X:n terveyskeskuksessa] pitkään, niin siltä varmaan ite menisin sitten kysymään. Jos pääsen sisään siis; yhen ihmisen kampanjassa ja organisaatiossa on mahotonta tässä ennen vaaleja alakaa tekemään kovin perehtynyttä työtä. Moniin kysymyksiin joutuu vastaamaan silleen mututuntumalta, ku ei jotenki uskalla sanoa, että en minä tiedä. Pitäs olla rehellinen ja uskaltaa. Tää on tämä poliitikkotauti, ja kaikkitietävyyden hybris.
Mutta se kai se ois sitten se mun rakkikoiran rooli, että voisin tehdä valtuustossa semmosia alotteita, joiden sisältö tulee kokeneilta eri alojen ammattilaisilta. Ei ois puolueorganisaatiota, jonka kautta pitäs kaikki aina hyväksyttää, mitä tekee."

Niin niin, rakkikoiraksi, vuh vuh. Että pyrkis siellä valtuustossa olemaan semmonen suorahko kanava niille asioille, joita ihmiset mulle toisivat aiheellisiksi esittää. Että laajasta tuttavapiiristä sitten onnistuisi löytämään ne ihmiset, jotka pystys vaikka kirjottamaan puolivalmiita esityksiä & puheenpoikasia ja valistuneita mielipiteitä, niin vois sitten nämä valistuneet mielipiteet tuoda muille päättäjille esille. Eli tuoda sinne valtuustosaliin (ensi vuonna muuten kirjaston Pakkalan sali, huomasitteko Kalevan pikkujutun lopusta tämän maininnan) muidenkin ihmisten kokemus kuin omani. Esimerkiksi vanhempieni, joista toinen on toiminut Oulun kaupungin lastentarhanopettajana kohta kolmekymmentä vuotta ja toinen rakentanut teitä ja muuta kunnallistekniikkaa 1980-luvulta lähtien. Ja muutaman talon siinä sivussa.

Kaiken tämän sanottuani on totta kai myönnettävä, että oman elämä ja kokemukset siellä eniten painavat. Mikä tarkoittanee sitä, että kulttuuriin ja taiteeseen liittyvistä asioista mie varmaan eniten räkyttäisin, ku siinä altaassa oon täällä viis vuotta upoksissa vellonu. Ja joukkoliikenteestä, kun ite jatkuvasti bussilla kulen, niin tulee siihen tuntuma että mitä se on. Ja sitten kaikki kaupunkikuva- ja julkisivu- ja puistoasiat, ku oon tässä kaupungissa muutaman vuoden opiskelujaksoa lukuunottamatta vuodesta 1978 asunu ja näitä katuja ja puita ja taloja katellu.

Verkot veteen

Kampanja alkaa siis myös verkossa. Numerolla 545 ratsastan kohti parempaa aamunkoittoa.

En ole vielä suunnattoman sujut tämän blogialustan kanssa, joten kun en vielä ole keksinyt, miten sais järkevästi "vaaliteemat" johonkin suoraan näkyville, niin on nyt sitten sijotettava näin vähän kerrallaan tähän näin.

Tämäpä kyllä sinänsä kuvastaa minua toimijana muutenkin, asiat ovat kyllä hallussa mutta usein silleen hajautetusti. Eli lojuvat ympäriinsä läjissä, joista ne läjiin laittaneina osaan poimia. Ulospäin (ja joskus sisällekin) tämä kaikki vaikuttaa hallitsemattomalta kaaokselta.

Mutta niin. Näin kirjatakseni ensimmäisen merkinnän, nimellä "Valtuustossa minä":

- haluan palauttaa vallan kansalle. Valtuustoon päästessäni pyrin tekemään kaupungista paikan, jonka aktiiviset kaupunkilaiset voivat todella tuntea omakseen.

- haluan saada joukkoliikenteen Oulussa kaikkien ulottuville. Oulusta pitää tehdä ihmisten kaupunki, ei vain rikkaitten autonomistajien kaupunki mitä se on nyt. Kunnallistamalla onnikkaliikenne voidaan oikeasti edistää kaikkien kaupunkilaisten tasa-arvoa.

- haluan poistaa toimimattoman tilaaja-tuottaja-mallin kaikista kaupungin hoivapalveluista. Käytännön työstä (ja todellisuudesta) itsensä irrottaneet tilaaja-johtajat oikeuttavat työnsä ja olemassaolonsa keksimällä yhä uusia järjettömiä vaatimuksia. Ja enää nämä palvelut eivät hoida ihmisiä vaan "asiakkaita" - onko ihme, jos pahoinvointi lisääntyy, kun ihmisyys viedään?

- haluan hankkia paremmat toimintaedellytykset kaupungin tuotantolaitosten ulkopuolella toimiville kulttuurityöläisille. Kuten itselleni.

- ja paljon muuta, lisäilen kunhan ehdin. Pitää nimittäin töitä tehä kans.