Kallioparkista ja hirviökouluista

Tämäpä taitaa olla kysytyin asia näissä vaaleissa.

Siitä huolimatta, että Teknisen liikelaitoksen virkamiehet sekä Kallioparkin kannattajat muistavat painottaa jokaisessa puheenvuorossaan, että kyllähän se Kallioparkki on jo päätetty, että se tulee.

Tämä on klassista sumutusta.

Kallioparkin rakennuspäätös tulee valtuuston käsittelyyn vuoden 2009 puolella. Näin minä luin Kalevasta.

Äänestän EI, jos kuntalaiset minut sinne valitsevat.

Ai miksi? No siksi, että Oulun keskustaan ei tarvita niin paljon lisää parkkipaikkoja.

Ai miten niin? No siten niin, että nykyäänkin ovat nuo parkkitalot puolityhjiä monesti. Jos ihmiset eivät osaa ajaa parkkitaloonkaan, niin miten sitten kallioluolaan?

Ja siten niin, että itse haluan keskustan liikennemäärien vähenevän. Ja uskon, että niin tuleekin käymään. Kaupungin tulee liikennepolitiikassaan kohdentaa resurssit (niin rahalliset kuin työvoimankäyttö) joukkoliikenteen parannuksiin, ei yksityisautoilua suosiviin ratkaisuihin.

Autottomana päivänä laskin autoja. Kello 15.30-15.40, Aleksanterinkadun ja Pakkahuoneenkadun kulmassa. Heinäpään suunnasta risteykseen tulevat autot. 106 kappaletta oli, ja yksi moottoripyörä. Viikon kuluttua tein kontrollilaskun, samaan aikaan, kymmenen minuuttia taas. 142 autoa laskin nyt, sekä kaksi kaksipyöräistä. Yli 25 prosenttia vähemmän autoja oli siis autottomana päivänä liikkeellä. Sää oli samalla tavalla pilvipoutainen, eli sitä ei voida pitää ratkaisevana tekijänä. Minä uskon, että ainakin osa tästä merkittävästä vähennyksestä oli halvemman bussilipun (2 e) ansiota. Eli joukkoliikennettä paremmin resursoimalla voitaisiin päästä huomattaviin vähennyksiin yksityisautoilussa ja sitä myötä parkkitilan tarpeessa.

Kaikkein eniten minua ärsyttää Kallioparkkikeskustelussa se tapa, millä suuryritykset (ja tekninen liikelaitos näiden liehakoijana) kiristävät kaupunkia ja kaupunkilaisia. Esimerkiksi kun Arinan johtaja sanoo, että mehän voitais rakentaa tähän Oulun keskustaan komia kauppakeskus, mutta lällällää, eipä rakennetakaan, jos ette tee sitä Kallioparkkianne. Ja oululaisia pelotellaan sillä, että keskustasta kaikki kaupat muuttavat Kiimingin Ideaparkkiin (jota Sukarin Topi ei sitten taidakaan rakentaa, kun maailman rahamarkkinatilanne pääsi tässä vähän muuttumaan) ja että Oulu muuttuu pelkäksi aavekaupungiksi, jos ei kaiveta sitä 31 miljoonan (tai eiköhän sekin summa kerkiä kaksinkertaistua kunhan urakkatarjoukset saadaan) kuoppaa.

Meinasin kirjottaa vahingossa että kuppaa. Vähän semmonen Oulun tauti tässäkin asiassa on menossa: Teknisen Liikelaitoksen grynderikytköksiset virkamiehet vievät demokraattisesti valittuja päättäjiä kuin pässiä narussa. Vai miten sitä sanotaan.

Samat virkamiehet, jotka katsoivat sivusta eli ohi sormien, miten Oulun Energia antoi vanhan voimalaitoksen rapistua elokuun 2006 tulipalon jälkeen sellaiseen kuntoon, ettei kaupungilla muka ole enää varaa investoida sen korjaukseen. Samat virkamiehet, jotka päivittelevät, miten Oulun Energialla olisi kyllä varaa remonttiin, mutta perhana kun eivät tee, HEITÄ ei kiinnosta -- mutta perhana, Oulun Energiahan on kaupungin omistama! Miksi ei velvoiteta!

Tiedättekö miksi. Kyllähän se tuntuu kovasti siltä, että ei kiinnosta. Nykyisiä poliittisia päättäjiä tai virkamiehiä ei tunnu kiinnostavan kaupunkilaisten viihtyvyys tai hyvinvointi. Rakennusyhtiöiden ja Osuuskauppa Arinan ja muiden rahaa palvovien suuryrityksien hyvinvointi tuntuu kiinnostavan.

No, näytänkin puhuvan kaikesta muustakin kuin Kallioparkista. (Muutetaan siis otsikkoa.) Mutta se kyllä liittyykin kaikkeen. Kallioparkki ja keskustan kehittäminen ovat osa laajempaa yhdyskuntarakennetta, ainakin kaikkien Oulun ympäryskuntien asia. Liikennevirtoihin ja autoilun määrään vaikuttaa myös koulujen koko ja sijainti, vaikuttaa myös toisiaan kyräilevien itsenäisten kuntien järjetön kauppakeskusten rakentelu, vaikuttaa kaikki.

Siksipä en haluaisikaan esimerkiksi Kastellin suurkoulua rakennettavaksi. Tai siis tämä on yksi syy. Kun rakennetaan tuommosia isoja hirviöitä, tulee väistämättä koululaisille pitempiä koulumatkoja. Sitten vanhemmat joutuvat kuskaamaan lapsensa autolla kouluun, eihän niitä voi päästä yksin pyöräilemään. Tai ees kaveriporukassa.

Mie kulin Lämsänjärveltä nyt siis homeiseen Oulunsuun kouluun ja sittemmin Kastellin yläasteelle - samaa kompleksiahan ne ovat - noin puolentoista kilometrin koulumatkan yhdeksänvuotiaasta 15-kesäiseksi. Koulumatka oli hyvin tärkeää sosiaalisen kanssakäymisen aikaa, kun luokkakavereiden kanssa yhdessä saattoi kulkea. Tuntuu, että nyt kun olemme "rikastuneet" niin, että pienemmät lapset viedään kaksikinsataa metriä (siis niinkin lyhyt matka) autolla perille asti ja isommille ostetaan heti skootterit, kun saavat ajaa (tai vähän aiemminkin), lapsilta riistetään mahdollisuus itsenäiseen, aikuisista vapaaseen yhteisöllisyyteen. Ja tämän yhteisöllisyyden puutteesta syntyy hirviästi sulkeutuneisuutta ja ahdistusta ja sitten kaikkia näitä lieveilmiöitä.

Kenen intresseissä on lietsoa sitä lähimmäisen pelkoa, jonka kynsissä vanhemmat haluavat pitää lapset talutusnuorassa ja josta säikähtäneenä virkamiehet ja jopa järkevät poliitikot haluavat "turvallisuuden" nimissä ala-asteille metallinpaljastimia?

Ei hitto, nyt alakaa pistää niin vihaksi, että pitää hengähtää hetkeksi ja jatkaa myöhemmin. Tämähän liukuu tästä jouhevasti siihen, mistä aioin kirjoittaa myös, eli monien viranomaisten himoon tuhota nuorilta itseilmaisun mahdollisuudet. Oli nimittäin hyvä artikkeli uusimmassa Voima-lehdessä Helsingin Stop Töhryille -kampanjasta. Lukekaa se. Esimerkiksi Nispero Kirjakahvilasta (Pakkahuoneenkatu 5) saa tätä ilmaisjulkaisua noutaa. Referoin siitä ajatuksia ja lisäilen omiani piakkoin.