-------
Ystävät, toverit,
oululaiset – vanhat ja uudet:
Maailmaa vainoaa aave
– kommunismin aave.
Poliittinen
vasemmisto on pohjalla. Vasemmiston kannatus on aallonpohjassa, kertoivat
tiedotusvälineet. Mädälle systeemille ei osata esittää vaihtoehtoa, kertovat vasemmistolaiset,
kriittiset tutkijat.
Systeemi on mätä.
Demokratia on lumetta. Parlamentarismi on menettänyt uskottavuutensa, läntiset
sivistysvaltiot ovat antautuneet talouspuheen diktatuurille, avoimien torien
sijasta kansoja ja kansanvaltaa koskevat päätökset tehdään suljettujen ovien
takana.
Kommunismin aave vainoaa
maailmaa, ja erityisesti vasemmistoa. Meidän ei anneta unohtaa nolosti
diktatuureiksi ja tyrannioiksi vaipuneita 1900-luvun laajan mittakaavan
sosialistisia kokeiluita. Uudet vasemmistolaiset vaihtoehdot markkinatalouden
hallitsemalle yhteiskunnalle tyrmätään usein pelkästään muistutuksilla Stalinin
Neuvostoliitosta ja maolaisesta Kiinasta.
Välillä tuntuu, että
myös me vasemmistossa pelkäämme Stalinin ja Maon haamuja niin, että jätämme puheet
solidaarisista hyvinvointiyhteiskunnista ja utopistisista kommunismeista
kotikeittiöiden kahvipöytiin, lukittujen ovien taakse, ehkä silloin tällöin
ulkoilutamme niitä samanmielisten kanssa lähiön kaljakuppilassa tai parhaassa
tapauksessa paikallisosaston johtokunnan kokouksessa.
Ehkä välillä jopa
vapun punaisissa puheissa.
Toverit – meidän on
puhuttava suurempia sanoja. Koska se maailma, jossa elämme, se yhteiskunta,
jonka itsellemme rakennamme, syntyy sanoista. Samalla, kun käymme pakollista puolustustaistelua
liberalistis-kapitalistisen ideologian räikeitä ihmisyyden loukkauksia vastaan
– kallioparkit, julkisten palveluitten alasajot, yhteisen omaisuuden
siirtämiset pienen omistavan luokan taskuihin ”yksityistämisen” ja
”monipuolistamisen” nimissä, ihmisarvon mittaaminen euroissa – on meidän
uskaltauduttava myös hyökätä.
Jos emme sano ääneen,
mitä aikamme vaatii, ei se voi tulla lihaksi. Meidän on vaadittava
vallankumousta. Sillä meillä ei ole vaihtoehtoja. Ihmisyyden kriisi on liian
syvä.
Meidän on vaadittava
omistamisen radikaalia uudelleenjärjestelyä. Meidän on uskallettava kuulostaa
jopa naiivilta vaatiessamme yhteisen omaisuuden palauttamista yhteiseen
omistukseen. Meidän on rohjettava olla sinisilmäisiä, katsoa maailmaa
absoluuttisen viattomasti.
Systeemi on mätä.
Systeemi on kriisissä. Kriisi on vallankumous. Jotta muutosta – edistystä –
tapahtuisi, on yhteiskunnan pysyttävä jatkuvassa kriisissä. Jos unohdamme
kriisin, jos unohdamme kriittisyyden ja uskottelemme, että asiat on ihan
mukavasti, tähän on hyvä jäädä – jos unohdamme vallankumouksen, kaikki on
menetetty.
Ystävät, toverit,
oululaiset:
Vallankumous on
täällä.
Vallankumous on
täällä nyt, koska vallankumous on täällä aina.
Vallankumous on
kaikkialla, missä yksikin ihminen ajattelee kriittisesti, missä vallan
rakenteet kyseenalaistetaan, missä joku huutaa: Systeemi on mätä!
Vallankumous on
täällä, on aina ollut ja on aina oleva. Vallankumous on ikuinen, koska sen
tavoite on mahdoton. Vallankumouksen on oltava idealistinen – on pyrittävä
täydelliseen demokratiaan, täydelliseen tasa-arvoon, täydelliseen
solidaarisuuteen. Tavoitteet ovat mahdottomia (tämä on ”ideaalin” merkitys,
täydellisyys joka voi ilmentyä fyysisessä maailmassa vain epätarkasti), jotta
emme voi koskaan pysähtyä ja sanoa: se on valmis.
Koska utooppinen
kommunismi on kuin Godot, joka tiedetään aina tulevaksi huomenna, tai kuin
Jeesuksen saarnaama Jumalan valtakunta: jotain, joka on koko ajan tulossa,
jotain, jota on tavoiteltava joka hetki. Täydellisyys, jonka kuvaksi yhteiskunta
on luotava.
Rakkaat ystävät. Jos
vasemmisto on aallonpohjassa, on aika nousta jälleen.
Uuden aallonharjan ei
tarvitse jäädä kesäisten laineiden liplatukseksi. Jos vain haluamme, me voimme
olla tsunami.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti