keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Vappumarssipuhe 1.5.2012

Ensimmäisen "virallisen" poliittisen puheeni pidin Oulun vappumarssin alkajaisiksi viime keväänä. Tässäpä sen teksti - puhuttuna jotkut kohdat hieman muuttuivat, vaan näin sen kirjoitin:

-------

Ystävät, toverit, oululaiset – vanhat ja uudet:
Maailmaa vainoaa aave – kommunismin aave.

Poliittinen vasemmisto on pohjalla. Vasemmiston kannatus on aallonpohjassa, kertoivat tiedotusvälineet. Mädälle systeemille ei osata esittää vaihtoehtoa, kertovat vasemmistolaiset, kriittiset tutkijat.

Systeemi on mätä. Demokratia on lumetta. Parlamentarismi on menettänyt uskottavuutensa, läntiset sivistysvaltiot ovat antautuneet talouspuheen diktatuurille, avoimien torien sijasta kansoja ja kansanvaltaa koskevat päätökset tehdään suljettujen ovien takana.

Kommunismin aave vainoaa maailmaa, ja erityisesti vasemmistoa. Meidän ei anneta unohtaa nolosti diktatuureiksi ja tyrannioiksi vaipuneita 1900-luvun laajan mittakaavan sosialistisia kokeiluita. Uudet vasemmistolaiset vaihtoehdot markkinatalouden hallitsemalle yhteiskunnalle tyrmätään usein pelkästään muistutuksilla Stalinin Neuvostoliitosta ja maolaisesta Kiinasta.

Välillä tuntuu, että myös me vasemmistossa pelkäämme Stalinin ja Maon haamuja niin, että jätämme puheet solidaarisista hyvinvointiyhteiskunnista ja utopistisista kommunismeista kotikeittiöiden kahvipöytiin, lukittujen ovien taakse, ehkä silloin tällöin ulkoilutamme niitä samanmielisten kanssa lähiön kaljakuppilassa tai parhaassa tapauksessa paikallisosaston johtokunnan kokouksessa.

Ehkä välillä jopa vapun punaisissa puheissa.

Toverit – meidän on puhuttava suurempia sanoja. Koska se maailma, jossa elämme, se yhteiskunta, jonka itsellemme rakennamme, syntyy sanoista. Samalla, kun käymme pakollista puolustustaistelua liberalistis-kapitalistisen ideologian räikeitä ihmisyyden loukkauksia vastaan – kallioparkit, julkisten palveluitten alasajot, yhteisen omaisuuden siirtämiset pienen omistavan luokan taskuihin ”yksityistämisen” ja ”monipuolistamisen” nimissä, ihmisarvon mittaaminen euroissa – on meidän uskaltauduttava myös hyökätä.

Jos emme sano ääneen, mitä aikamme vaatii, ei se voi tulla lihaksi. Meidän on vaadittava vallankumousta. Sillä meillä ei ole vaihtoehtoja. Ihmisyyden kriisi on liian syvä.

Meidän on vaadittava omistamisen radikaalia uudelleenjärjestelyä. Meidän on uskallettava kuulostaa jopa naiivilta vaatiessamme yhteisen omaisuuden palauttamista yhteiseen omistukseen. Meidän on rohjettava olla sinisilmäisiä, katsoa maailmaa absoluuttisen viattomasti.

Systeemi on mätä. Systeemi on kriisissä. Kriisi on vallankumous. Jotta muutosta – edistystä – tapahtuisi, on yhteiskunnan pysyttävä jatkuvassa kriisissä. Jos unohdamme kriisin, jos unohdamme kriittisyyden ja uskottelemme, että asiat on ihan mukavasti, tähän on hyvä jäädä – jos unohdamme vallankumouksen, kaikki on menetetty.

Ystävät, toverit, oululaiset:
Vallankumous on täällä.
Vallankumous on täällä nyt, koska vallankumous on täällä aina.
Vallankumous on kaikkialla, missä yksikin ihminen ajattelee kriittisesti, missä vallan rakenteet kyseenalaistetaan, missä joku huutaa: Systeemi on mätä!

Vallankumous on täällä, on aina ollut ja on aina oleva. Vallankumous on ikuinen, koska sen tavoite on mahdoton. Vallankumouksen on oltava idealistinen – on pyrittävä täydelliseen demokratiaan, täydelliseen tasa-arvoon, täydelliseen solidaarisuuteen. Tavoitteet ovat mahdottomia (tämä on ”ideaalin” merkitys, täydellisyys joka voi ilmentyä fyysisessä maailmassa vain epätarkasti), jotta emme voi koskaan pysähtyä ja sanoa: se on valmis.

Koska utooppinen kommunismi on kuin Godot, joka tiedetään aina tulevaksi huomenna, tai kuin Jeesuksen saarnaama Jumalan valtakunta: jotain, joka on koko ajan tulossa, jotain, jota on tavoiteltava joka hetki. Täydellisyys, jonka kuvaksi yhteiskunta on luotava.

Rakkaat ystävät. Jos vasemmisto on aallonpohjassa, on aika nousta jälleen.
Uuden aallonharjan ei tarvitse jäädä kesäisten laineiden liplatukseksi. Jos vain haluamme, me voimme olla tsunami.